Joitakin asioita olen hallinnut. Enimmäkseen asioita, joita olen tehnyt uudestaan ja uudestaan, usein vähällä huomiolla. Sellaisia asioita kuin autolla ajaminen. Tai polkupyörällä ajamista. Tai keittää kahvia. Ei tarvita syvällistä pohdintaa tai yksityiskohtien muistamista… tee se ja se tulee jotenkin hyvin.
Osaan valmistaa aterian, leipoa leivän, silittää paidan, taittaa pyykkiä, tavata jonkun uuden, kertoa vitsin ja lohduttaa vauvaa melko hyvin. Ei paljon mietitty, vain paljon harjoittelua.
On kuitenkin muutamia asioita, joissa odotin olevan hyvä ja joita en ole vieläkään hallitsenut, edes kuudennella vuosikymmenelläni. Oletin, että minusta tulee näiden alueiden asiantuntija, mutta toistaiseksi tulokset ovat vähäisiä.
Jalkojeni parranajo
Luulisi, että koska aloitin tämän pienen toiminnan noin 12-vuotiaana, olisin siinä todella hyvä nyt, 54 vuotta myöhemmin. Ei niin. Olen alkanut kantaa parranajokonetta autossani, koska näen usein kadonneita kohtia auringonpaisteessa. Kuinka ei voi hallita sileiden jalkojen taitoa niin monen harjoitusmahdollisuuden jälkeen?
Huokaus. Kätevä partaveitsi ratkaisee ongelmani.
Toisten huonon käytöksen huomioimatta jättäminen
Ajattelin, että minusta tulee suvaitsevaisempi vanhetessani. Ymmärtäminen ja toisten kengissä käveleminen ja kaikkea muuta.
Itse asiassa olen suvaitsevainen. Meillä on poikia, joiden on täytynyt oppia pysymään raittiina, toinen Downin syndroomaa sairastava poika, jolla on nyt miniä ja vävy ja he tuntevat heidän tarinansa… puhumattakaan naimisista pastorin kanssa (nyt eläkkeellä, joo! !!) ja kaikenlaisten oikeutettujen syiden kuuleminen loukkaantumiseen ovat laajentaneet ymmärrystäni.
Mutta silti on joitain toimintoja, joita en voi jättää huomiotta. Voin (yleensä) olla kommentoimatta sitä, mutta haudutan silti sisällä.
Ei välitä mitä muut ajattelevat minusta
Tunteitani sattuu edelleen, jos joku ei pidä minusta. Olen päässyt yli isoista korvista. Voin käyttää luonnostaan harmaita hiuksiani hyvin lyhyinä luottavaisin mielin, vaikka kaksi lastani on välinpitämättömästi kertonut minulle pitävänsä minusta enemmän pidemmillä hiuksilla.
Voin mennä huoneeseen ja pitää itseni. Voin helposti päättää ohittaa tapahtuman tai saada itseni kutsun, jos haluan mennä. Haluan kuitenkin todella, että muut nauttivat ympärilläni olemisesta. Ja vihaan sitä, että minua käytetään hyväksi… enkä voi olla huomaamatta sitä.
Laula kuten lukiossa
Olin lukion eliittikuorossa ja nautin siitä kaikesta. Kävimme jopa Euroopassa kuukauden mittaisella kiertueella kesällä ennen vuottani.
Nautin matkasta niin paljon, että minut erotettiin kuorosta paluumme jälkeen, mutta onnistuin puhumaan takaisin johtajan armoille ja sopraano-osastolle viimeisen lukukauden ajan.
Kuorossa laulaminen oli jotain, johon ajattelin lopulta palaavani. Nykykirkon jumalanpalveluksessa, johon osallistuin, oli 'jumalanpalvelusbändi', ja vaikka halusinkin olla mukana siinä, muut ihmiset olivat helpommin saatavilla ja suoraan sanottuna parempia laulajia.
Yhteisökuorot eivät sopineet aikatauluihini, jolloin minulla oli joukko lapsia urheilussa ja muussa toiminnassa. Joten siihen mennessä, kun voin nyt ajoittaa kuoroharjoituksia, huomaan, että käyttämätön ääneni ei ole kunnossa säännölliseen käyttöön. Olen okei tästä, mutta pienellä surulla.
Rakkaus puutarhanhoitoon
Minulla on ystäviä, jotka sanovat, että puutarhanhoito on terapeuttista, rikkaruohojen vetämistä kostolla ja kaikkea muuta. Ja että lian tunne heidän käsissään on miellyttävä. Ja että he nauttivat puutarhanhoidosta yhtä paljon kuin tuloksista.
Uskon, että kaikki se on totta heille. Mutta silti vihaan kitkemistä. Onneksi mieheni pitää vähän puutarhanhoidosta, joten saan nauttia tuoreista vihreistä ja yrteistä, mutta olen luopunut yrittämästä vaikuttaa hänen kasvivalintoinsa. Ostan kukkakimppuni ruokakaupasta.
Mahdollisuus tanssia hyvin
Halusin tanssia 80-vuotiaaksi asti. Mutta valitettavasti menin naimisiin hienon miehen kanssa, jolla on monia loistavia ominaisuuksia, mutta joka ei vain voi – tai ei halua? – oppia tanssimaan vaivattomasti. Kasvoin Texasissa, jossa kaksivaiheinen oli hauskaa, jos sinulla oli hyvä kumppani, joka pystyi johtamaan vahvasti.
Kun mieheni ja minä kerran kokeilimme juhlatanssituntia, muiden tanssivanalaisten välillä kiertäminen ei ollut miellyttävää kummallekaan meistä. Ja suoraan sanottuna kerran rumpalimieheni lyöntien laskeminen korvassani ei ollut inspiroivaa. Olemme löytäneet muitakin nautintoja.
Kaunis käsiala
Olen päättänyt, että luettava käsiala on hyväksyttävää.
Kaikki tämä kertoo, että se, joka minusta on tullut, sopii minulle. Lisäksi se, mihin olen päättänyt keskittyä, on ollut enimmäkseen tarkoituksellista, ja jos se ei ollut tarkoituksellista, tiedän nyt miksi. Olen hyvä olemaan hyvä siinä, missä olen hyvä. Ja antaa muiden löytää omat tyydytyksensä.
Entä sinä? Missä olet aina luullut olevasi 'jona päivänä' hyvä? Mitä olet iloinen jättäessäsi taaksesi odotuksena? Miten odotusten vähentäminen on vapauttanut sinut? Jaa näkemyksesi alla.
