Ajattelen koko ajan valintojen tekemistä ja sitä, kuinka nämä valinnat ovat johtaneet muutoksiin elämässäni. Ajattelen kuinka olen muuttunut, mitä olen muuttunut ja kuka on muuttunut elämässäni. Ajattele sitä, kuka ei ole muuttunut?
Kiitospäivä on aikaa jakaa kiitollisuutemme maailman kanssa. Se on myös mahdollisuus henkilökohtaiseen pohdiskeluun. Kun kiitämme monista upeista ihmisistä, paikoista ja asioista elämässämme, voimme oppia itsestämme ja arvoistamme. Mikä tärkeintä, voimme ohjata kiitollisuutemme ja intohimomme kehittymään paremmiksi ihmisiksi. Kuten David Bowie lauloi, voimme laittaa punaiset kengät jalkaan ja tanssia.
Olette kaikki kuulleet lauseen niin monta kertaa, että siitä on tullut yleinen mantra: Jos ei nyt, niin milloin. Sanoin saman mantran itselleni maaliskuussa 1984. Seisoin Old Globe -teatterin kulissien takana San Diegossa ja odotin vihjettäni lavalle. Edessäni ollut nainen ei ollut muu kuin Marion Ross, olennainen äiti menestyneessä TV-sarjassa, Happy Days. Marion oli samassa ikävässä, jännittämättömässä näytelmässä, jonka unkarilainen kirjoitti, mistä muusta, unkarilaisista! Pelasin talon isännän nuorempaa tytärtä. Hahmoni ei lisännyt tarinaan yhtään mitään – oli tarina mikä tahansa. En todellakaan muista...
Suurimman ja parhaan käytön käsite (HBU) sai alkunsa ekonomisteilta, jotka käsittelivät ajatuksen maksimaalisesta tuottavuudesta. HBU viittaa aina käyttöön, joka tuottaa suurimman arvon, riippumatta sen todellisesta nykyisestä käytöstä. Mutta miten tämä koskee minua ja auttaa minua löytämään työtä tänään? Pysy kanssani tässä....
Miksi elämme menneisyydessä? Miksi emme odota innolla, mitä vuosia meillä on jäljellä? Johtuuko siitä, että tiedämme kuolevamme? Jos näin on, en keksi parempaa syytä nauttia elämästämme ja jatkaa tulevaisuuden suunnittelua. Meidän ei pitäisi koskaan lopettaa unelmointia, tanssimista, nauramista ja oppimista. Tässä on muutamia ajatuksia siitä, kuinka lopettaa menneisyydessä eläminen, jotta voit löytää ansaitsemasi onnen...
Luuletko, että ihminen voi olla viileä 70 vuoden jälkeen? No, minä teen! Kaikki on kiinni asenteesta. Vanheneminen ei tarkoita, etteikö voisi olla siisti...
Sylvia oli järkyttynyt. 'Kunpa olisin huomannut, kuinka paljon hän oli kipeänä! Tarkoitan, että jos olisin huomannut, olisin voinut vaatia, että hän meni lääkäriin aikaisemmin. Mitä jos olisin tehnyt niin? Kunpa minulla olisi! Hän saattaa olla vielä elossa ja kanssani tänään...'
'Loistava! En olisi koskaan uskonut, että voisin nauraa näin paljon tälle aiheelle!” Mhairi naurahti poistuessaan työpajahuoneesta halaten minua sanoakseen hyvästit...
En ole luonteeltani mustasukkainen, mutta silloin tällöin katson jotakuta ja ajattelen: 'Toivon, että olisin NIIN onnekas!' Onnea voidaan määritellä onnistumisena tai epäonnistumisena, joka ilmeisesti johtuu sattumasta eikä omien toimien kautta. Mutta onko se mahdollisuus? Miksi jotkut naiset näyttävät saavan kaiken onnensa?
Kun muutut keskinkertaisesta vanhasta positiiviseksi Superliferiksi, asiat alkavat tapahtua, eikä välttämättä odotetulla tavalla. Isäni kuolemasta on nyt vuosi; hän oli viimeinen vanhemmasta sukupolvesta, josta olin huolehtinut. 15 vuoden ajan olin ollut staattisessa tilanteessa. Sitten yhtäkkiä olin vapaa tekemään kaikenlaisia asioita...
