Kun katson elämääni taaksepäin, näen kaikki tapahtumat ja olosuhteet, jotka toivat minut siihen, missä olen nyt. Olen kiitollinen jokaisesta tilanteesta ja suhteesta, joka auttoi minua kasvamaan naiseksi, joka olen tänään.
Olen ymmärtänyt, että osa siitä, mistä olen pitänyt kiinni, ei enää palvele minua, ja on aika päästää siitä irti. Aivan kuten se vaatekaappi, joka on täynnä vaatteita, joita en enää käytä; on aika siivota emotionaalista sotkua.
Irtipäästäminen voi olla vaikeaa, mutta kun katson sen tuomaa hyötyä, siitä tulee helpompaa.
Se ei tapahdu kerralla
Ihan kuin lajitella sitä kaappia , minun piti ottaa aikaa ja kokeilla joitain asioita. Miltä se tuntuu? Toimiiko se sille, kuka olen ja mitä elämäni on tänään? Jos on, pidän sen mielelläni – jos ei, minun on vapautettava se.
Pidän Treasure- tai Toss-filosofiasta järjen poistamisessa, ja se auttoi lievittämään joitain emotionaalista epämukavuutta, jota tunsin tästä prosessista.
Yksi asia, jota minulla näytti olevan kertynyt paljon vuosien varrella, ovat epäterveet ihmissuhteet. Ne vuorovaikutukset, jotka, vaikka kuinka yrittäisin korjata niitä, eivät koskaan parane.
Olen havainnut, että hyväksikäyttöä on kaikenlaista (fyysistä, sanallista, emotionaalista, taloudellista, henkistä). Vaihtelemalla epäystävällisestä ja epäkunnioittavasta hallitsevaan ja manipuloivaan, kaikella on sama tulos – kipu.
Korvaa tarpeettomat sillä mitä haluat
Alussa kaikki tuntui menetykseltä. Nyt katson, mitä minulla on prosessissa saavutettavana. Kun poistin ahdistuksen ja epämukavuuden, löysin rauhan ja selkeyden.
Varovasti aloin lajitella tunteitani. Arvioin jokaisen tilanteen huolellisesti ja kysyin itseltäni – tuoko tämä minulle iloa?
Vastaus ei ole aina yksiselitteinen, ja suhteet ovat monimutkaisia. Mutta jos haluan vakavasti parantaa elämääni, minun on priorisoitava se, mihin annan aikaani ja energiaani.
Ikääntyminen selvensi, mikä on tärkeintä elämässäni
60-vuotiaana en enää tuntenut olevani ikuinen, mutta monella tapaa tuntui, että elämäni oli vasta alkamassa.
Mitä en halunnut tehdä, oli tuhlata hetkeä onnettomaan. Elämä voi olla lyhyt tai pitkä, mutta se kaikki on erittäin arvokasta, ja meidän on otettava siitä kaikki irti.
Minulle se tarkoittaa, että käytän aikaa arvostaa kaikkia upeita kokemuksia, joita minulla on ollut, ja anna loput mennä.
Selvittää sen, mikä ei enää sovi, tuntuu luovan tilaa sille, mikä vielä on tulossa – enemmän iloa ja tyydytystä tähän kauniiseen elämäni aikaan.
Muuttuiko suhtautumisesi elämään ja ihmissuhteisiin 60-vuotiaana? Miten ikääntyminen on vaikuttanut suhteisiisi? Jaa tarinasi ja osallistu keskusteluun.