Jos talousneuvojat, media ja eläkeläiset ovat yhtä mieltä jostakin asiasta, on se, että 'mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän riskejä sinun tulee ottaa rahoillasi'. Pinnalla tämä neuvo on täysin järkevä. Loppujen lopuksi, jos sinulla on 100 % rahoistasi osakkeissa vuosi ennen eläkkeelle siirtymistä, sillä voi olla tuhoisia seurauksia… varsinkin jos markkinat laskevat juuri ennen kuin alat nostaa säästöjäsi.
En voi olla ihmettelemättä, onko neuvoilla, jotka te kaikki hyväksytte riskien hallinnasta eläkkeelle siirtymistä edeltävinä vuosina, ei-toivottuja seurauksia muualla taloudellisessa elämässämme.
Toisin sanoen, sovellemmeko iäkkäinä riskien vähentämisen käsitettä liian laajasti ja menetämmekö sen seurauksena taloudellisia (ja muita elämän) mahdollisuuksia.
Värittävätkö riskinvastaiset sanat ja kuvat taloudellista tulevaisuuttasi?
Jos olen jotain oppinut yli 40 vuoden aikana markkinoinnissani, niin sanoilla on väliä. Tapa, jolla puhumme käsitteistä – sekä yksilöinä että yhteiskunnana – vaikuttaa voimakkaasti ajatuksiimme ja uskomuksiimme.
Ajattele hetki, kuinka eläkkeelle jääminen esitetään elokuvissa ja televisiossa. Eläkkeelle siirtyminen on kulttuurisesti aikaa hidastaa ja kerätä omaisuuttamme. On aika sulkeutua pois maailmasta ja katsoa haikeasti taaksepäin 'vanhoihin hyviin aikoihin'. On aika hylätä riskit ja hyväksyä todellisuus.
Käytännön tasolla saamamme taloudelliset neuvot ovat yhtä riskialttiita. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän rahaa meidän pitäisi siirtää osakkeista joukkovelkakirjoihin. Jätän nyt keskustelun siitä, ovatko joukkovelkakirjat todella yhtä turvallisia kuin luulemme niiden olevan toiseen artikkeliin. Toistaiseksi haluan vain keskittyä kerrannaisvaikutukseen, joka riskien välttämisellämme voi olla muilla elämämme osa-alueilla.
Kysymys kuuluu: olemmeko vanhemmat aikuiset ottaneet riskinkartoituksen ja taloudellisen pessimismin liian pitkälle? Onko halumme välttää portfolioriskiä vähentänyt todennäköisyyttä aloittaa yritystoimintaa, muuttaa halvempiin kaupunkeihin (tai ulkomaille), arvioida tarkasti elinajanodoteemme ja ottaa sosiaalisia riskejä?
Jokaisessa elämämme vaiheessa on hyviä ja huonoja riskejä
Tähän mennessä tiedämme, että kaikki riskit eivät ole samanarvoisia. Tupakka-askin polttaminen päivässä on riskialtista käyttäytymistä, josta ei ole juuri mitään hyötyä. Yrityksen perustamista voidaan pitää riskialttiina, mutta se voi myös muuttaa elämäsi parempaan suuntaan.
Samoin kun ajatellaan riskiä eläkkeellä, kannattaa arvioida jokainen mahdollisuus erikseen.
Kaikkien rahojesi jättäminen osakkeisiin voi olla todella riskialtista jollekin, joka tarvitsee elää eläkesäästöistään. Samaan aikaan kaikkien rahojesi siirtäminen valtion obligaatioihin, kun olet hyvässä kunnossa ja sen seurauksena elät todennäköisesti 20-30 vuotta, voidaan myös pitää riskialttiina. Kyse on tasapainon löytämisestä.
Mutta liian konservatiivinen salkkusi suhteen ei ole pahin seuraus ikääntymisen riskien välttämismentaliteettien hyväksymisestä. Riskien välttämisen pahimmat seuraukset ovat, että ne voivat estää meitä saavuttamasta potentiaaliamme muilla elämämme alueilla.
Yrityksen perustaminen ei ole niin riskialtista kuin miltä se tuntuu
On (väärä) usko, että nuoremmat aikuiset tekevät parempia yrittäjiä kuin heidän vanhemmat kollegansa. Osa syy siihen, että uskomme myytin nuorempien yrittäjien menestyvyydestä, liittyy riskinäkymyksiimme; jollain tasolla näemme vaistomaisesti nuoret aikuiset valmiina ottamaan enemmän riskejä.
Totuus on, että vanhemmat aikuiset menestyvät jatkuvasti paremmin yrityshankkeissamme. Itse asiassa tilastollisesti katsottuna mitä vanhempi olet, sitä todennäköisemmin pystyt muuttamaan ideasi kannattavaksi yritykseksi.
Haastateltuani 100 varhaiseläkeläistä ja eläkeläistä voin kertoa, että riskinottomme on yksi suurimmista tekijöistä, jotka estävät meitä aloittamasta yritystä.
Ironista kyllä, yrityksen perustaminen voi auttaa sinua välttämään yhden suurimmista riskeistä, joita me kaikki kohtaamme ikääntyessämme – rahan loppumisen eläkkeellä. Hyväksymällä pienet taloudelliset riskit nyt, saatat pystyä välttämään suuria rahaongelmia tulevaisuudessa.
Selvyyden vuoksi yrityksen perustamisen ei tarvitse edellyttää suuria etukäteissijoituksia. En todellakaan sano, että sinun pitäisi lunastaa 401 000 rahasi, jotta voisit työstää ajatusta kävelykattilasta, joka sinulla on aina ollut mielessäsi.
On monia yrityksiä, jotka voidaan perustaa lähes turhaan – konsultointi, kirjoittaminen, koiran ulkoiluttaminen, lastenvahti, opetus, saippuan valmistus, markkinointi, PR, suklaanvalmistus jne. Ja kun näet menestystä, voit aina sijoittaa voittosi uudelleen monimutkaisemmissa hankkeissa, jos niin haluat.
Ole varovainen rahasi kanssa, mutta rohkea elämääsi eläkkeelle jäämisen jälkeen
Ajatuksen hyväksyminen siitä, että vanhusten pitäisi välttää riskejä, on yksi nopeimmista tavoista tappaa unelmasi eläkkeellä. Elämä on luonnostaan riskialtista, emmekä voi piiloutua tältä yksinkertaiselta tosiasialta.
Tiedän monia ihmisiä, jotka haluaisivat jäädä eläkkeelle ulkomaille. Nämä pian eläkkeelle jäävät näkevät, kuinka paljon heidän sosiaaliturvatarkastuksensa voivat venyä toisessa maassa. He saattavat myös pitää ajatuksesta elää lämpimämmässä ilmastossa tai kokea uutta kulttuuria.
Suurin osa näistä vanhemmista aikuisista ei koskaan löydä rohkeutta poistua mukavuusalueeltaan. Miksi? Koska heillä on satoja pieniä havaittuja riskejä päässään.
Entä jos en saa ystäviä?
Entä jos sairastun?
Entä jos en osaa kieltä?
Mitä jos kaipaan perhettäni?
Selvyyden vuoksi nämä ovat aiheellisia huolenaiheita. Mutta useimmille ihmisille ne ovat myös täysin ratkaistavissa olevia ongelmia.
Muuten, taloudellinen elämämme ei kärsi vain, kun hyväksymme riskinkartoituksen eläkkeellä.
Seurustelu on riskialtista. Urheilu on riskialtista. Pyörällä ajaminen on riskialtista. Yksin matkustaminen on riskialtista. Mutta tekemättä mitään eläkkeellä on riskialtisin valinta kaikista!
Tärkeintä on, että jos haluamme saada kaiken irti eläkkeelle jäämisen jälkeisestä elämästä, meidän on erotettava portfolioriski muista koetuista riskeistä. Meidän pitäisi ehdottomasti kuunnella taloudellisia neuvonantajiamme rahojemme suhteen, mutta meidän tulisi kuunnella sydäntämme ja päätämme kaikessa muussa.
Luuletko, että iäkkäinä meillä on taipumus olla liian riskialttiita, kun on kyse rahoistamme, yrityksistämme ja elämästämme? Miksi tai miksi ei? Millainen vaikutus, jos ollenkaan, mielestäsi medialla on käsityksemme riskeistä? Käydään keskustelu.
