Tämä on kuva, jonka otin vanhempieni yhteisistä hautajaisista.
Uskomatonta, että he molemmat kuolivat samalla viikolla nukkuessaan 86- ja 84-vuotiaana. Isäni oli saanut aivohalvauksen vuosi sitten, eikä hän voinut hyvin, joten se ei ollut täysin odottamatonta, kun sain puhelun eräänä aamuna hän sanoi, ettei ollut herännyt.
Mutta oli shokki kokea, että äitikin kuoli unissaan vain viikkoa myöhemmin. He olivat olleet yhdessä 67 vuotta, mutta silti kukaan ei odottanut tätä, vaikka hänellä oli ollut motorinen hermosairaus.
Kun sisarusteni ja minä selvisimme shokista, olimme iloisia siitä, että vanhempamme olivat 'vielä yhdessä' (ainakin meidän uskomusjärjestelmässämme) ja että äidin ei ollut tarvinnut kärsiä MND:stä pidempään kuin hän oli jo ollut.
Kävi selväksi, että järjestämme yhteiset hautajaiset, jos mahdollista.
Onneksi molemmat olivat valmistautuneet hyvin edellisenä vuonna. Mutta he eivät olleet vain tehneet ilmeistä, kuten testamenttia, valtakirjaa ja terveydenhuollon ennakkopäätöstä. He olivat tehneet kattavan elämän päättymissuunnitelman.
Tämä koostui täyttämisestä Ennen kuin lähden -työkirja, kattava dokumentti heidän talousasioistaan, miten heidän kotitaloutensa toimi, mitä he halusivat viimeisinä päivinä/viikkoina, heidän digitaalisesta elämästään, tiedot siitä, millaisia hautajaisia he halusivat, mukaan lukien laulut, kutsuttavat ihmiset (tai ei), sijainti hautajaisten jälkeinen kokoontuminen ja pitkä lista muita asioita.
He olivat myös alkaneet kuolla puhtaiksi, eli tuhoutua elämän loppua kohti.
Meidän piti vain toteuttaa heidän toiveensa. Ja koska sisarukseni ja minä olimme olleet mukana etukäteen, se oli suhteellisen helppoa.
En voi kuvailla, kuinka ihanaa oli tietää seneolivat tienneet, että teemme tämän juuri niin kuin he halusivat – se oli valtavan mukavuuden ja lohdutuksen lähde. Heidän ohjeensa toteuttaminen tuntui suurelta kunnialta; viimeinen lahja, jonka voin antaa heille.
Mutta valitettavasti useimmat ihmiset kohtaavat kuoleman valmistautumattomina. He ajattelevat, että testamentti tai sen tietäminen, haluavatko he hautaamisen tai polttohautauksen, riittää.
Tietysti nuo pienetkin yksityiskohdat merkitsevät enemmän kuin ei mitään, mutta voit tehdä monia muita asioita säästääksesi perhettäsi/ystäviäsi stressiltä, huolilta, kustannuksilta ja aikaa poissaolosi jälkeen. Jos et suunnittele kuolemaa, päätät aktiivisesti jättää perheesi sekaannukseen.
Joten mitä voit tehdä valmistautuaksesi?
Hyväksy, että sinulla on muutakin kuin keho
Jos olet ollut ruumiiden lähellä, huomaat varmasti, että ne ovat kuin tyhjä kuori. Henkilö ei vain ole enää siellä.
Joten kun joku kuolee, mieti, keitä tai millaisia hän alun perin oli. Tämän idean pohtiminen muille ja lopulta itsellesi tekee kuoleman käytännön tosiasian pohtimisesta paljon helpompaa.
Aloita keskustelu läheistesi kanssa
Ota yleisellä tasolla selvää, mitä perheesi ja/tai ystäväsi ajattelevat kuolemasta (ja elämästä). Käytä julkkiksen kuolemaa lähtökohtana – esimerkiksi kun Aretha Franklin kuoli, hän ei jättänyt testamenttia.
Tuohon aikaan olisi täysin luonnollista kysyä, onko ystävälläsi tai perheenjäsenelläsi tahtoa vai ei, ja se voi johtaa muihin yleisiin käsityksiin elämän päättymisasioista.
Lakkaa käyttämästä kuin eläisit ikuisesti ja ala elää nyt
Yksi kuolleiden suurimmista pahoitteluista on se, ettei hän ole viettänyt tarpeeksi aikaa perheen ja ystävien kanssa. Jos se olet sinä, kuolemasi tosiasian hyväksyminen saa sinut automaattisesti ajattelemaan, mikä on sinulle tärkeää juuri nyt.
Kun mieheni kuoli vuonna 2011, innostuin tekemään vain asioita, joista nautin. Olin tajunnut, että minäkin voin kuolla minä hetkenä hyvänsä, ja ajatus siitä, että se tapahtuisi, kun olin keskellä sitä, etten nauttinut itsestäni, oli liian siedettävä.
Joten tein kaikenlaisia muutoksia ja elän edelleen elämääni sellaisena.
On aina hyvä idea liittyä joukkoon ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet tukemaan toisiaan elämän loppumatkansa suunnittelussa. Voitte pitää toisianne vastuullisena suoritettavista tehtävistä, saada hyvää mieltä, kun sitä tarvitsette, antaa ja vastaanottaa myötätuntoa ja rohkaisua jatkaa eteenpäin askel askeleelta.
Voit tehdä tämän perheenjäsenten tai ystävien kanssa. Tai ota Before I Go Method -verkkokurssi , jonka kehitin mieheni kuoleman jälkeen.
Mikä on yksi pieni askel, jonka voisit ottaa juuri nyt alkaaksesi valmistautua käytännössä siihen, kun et enää ole täällä, ja siten antaa perheellesi/ystävillesi epätavallinen lahja? Kirjoita se alla oleviin kommentteihin.
